Kun vanhempi voi hyvin, lapsikin voi hyvin

Neuropsykiatrisia erityispiirteitä (nepsy) omaavien lasten ja nuorten vanhemmuus voi olla hyvin palkitsevaa, mutta myös kuormittavaa ja haastavaa. Nepsy- lasten vanhemmuus vaatii usein tavallista enemmän joustavuutta, ymmärrystä ja voimavaroja. Vanhemman vahvuutena on usein erityinen herkkyys ja syvä ymmärrys lastaan kohtaan. Vanhemmalla on myös taitoa lukea lastaan hienovaraisesti ja tukea häntä yksilöllisesti; arjen haasteet vaativat usein kekseliäitä ratkaisuja ja luovia toimintatapoja

Yleinen haaste nepsy-lapsen perheessä on ennakoimattomuus; Nepsy-lapsilla voi olla vaikeuksia sopeutua muutoksiin, mikä tekee perhearjesta haastavaa. Aistiyliherkkyydet voivat aiheuttaa voimakkaita reaktioita ja lapsi voi kokea vaikeuksia vuorovaikutuksessa, nämä voivat johtaa yksinäisyyteen tai väärinymmärryksiin. Voimakkaat tunteenpurkaukset, kuten raivarit tai ahdistuskohtaukset, voivat olla osa perheen arkea. Lapsella on usein haasteita koulussa ja harrastuksissa: Oppiminen, keskittyminen ja ryhmätilanteet voivat olla lapselle vaikeita. Nepsy- lapsen perheenjäsenillä voi olla samankaltaisia piirteitä ja samoja haasteita kuin lapsella. Vanhemman tuen tarpeen huomaaminen ja tuen saaminen on tärkeää koko perheen hyvinvoinnin tasapainon näkökulmasta.

Nuoruusikäisen nepsyn vanhemmuus voi olla erityisen haastavaa, nuoruus on kehityksellisesti vaativa vaihe ja neuropsykiatriset piirteet voivat korostaa monia ristiriitoja ja kuormitustekijöitä; kehityksellisesti nuori haluaa lisää vapautta, muttei välttämättä hallitse arjen taitoja tai tunne-elämän säätelyä.

Vanhempi kantaa huolta nuoren hyvinvoinnista, muttei aina löydä keinoja auttaa. Nepsy- nuori voi tulkita asioita kirjaimellisesti, olla yliherkkä kritiikille tai vältellä keskustelua. Vanhempi voi kokea, ettei saa yhteyttä nuoreen tai vuorovaikutus on kuormittavaa. Nuori voi kärsiä syrjäytymisestä, kiusaamisesta tai vaikeuksista ystävyyssuhteissa. On tavallista, että nuori vastustaa diagnoosia tai kokea sen leimaavana. Vanhempi voi joutua taistelemaan, jotta nuori ottaa tarjottua tukea vastaan sekä samanaikaisesti poukkoilemaan moninaisten palvelujen viidakossa. Nepsy- nuoren vanhemmat kokevat usein huolta ja pelkoa oman nuoren pärjäämisestä tulevaisuudessa.

Nepsy-lapsen vanhempi on voinut joutua toimimaan kuin ”puolustusasianajaja” palveluviidakossa hakiessaan apua ja tukea perheelleen. Vaivannäkö ei aina tuo tulosta ja perhe voi jäädä palveluiden ulkopuolelle.

Perhe tarvitsee yksilöllisiä selviytymiskeinoja ja tukea arkeensa. Rutiinit ja ennakointi, mm. visuaaliset aikataulut voivat helpottaa arkea. Tunne- ja käyttäytymisen sekä stressinsäätelyn tukemiseen tarvitaan tietoa rauhoittumisstrategioista ja terapeuttista tukea. Moni löytää avun vertaistuesta. Vanhemman oma jaksaminen on tärkeää – lepo, omat harrastukset, tukiverkosto ja konkreettinen kotiinvietävä tuki lisäävät vanhemman jaksamista.

Riittää, että vanhempina teemme parhaamme — harvan arki on täydellistä.

Kirjoittaja Jaana Haataja toimii kehittäjä-perheterapeuttina EU:n osarahoittamassa Matkalla riittävään vanhemmuuteen – Kainuun osahankkeessa.