Ikäihmiset - varhainen tunnistaminen ja itsemurhien ehkäiseminen
Varhainen tunnistaminen on toimintaa, jonka avulla pyritään tunnistamaan ikäihmisen mielenterveyshäiriöihin viittaavat oireet mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Itsemurhien ehkäisyyn kuuluu vahvistaa itsemurhilta suojaavia tekijöitä. Ikäihmisellä itsemurhalta suojaavia tekijöitä ovat;
- Yksilön kehittyneet selviytymiskeinot, kuten valmius avun hakemiseen muilta tai ratkaisukeskeinen ote ja ongelmanratkaisutaidot
- Pärjäävyys vaikeuksien edessä, joka ohjaa kokemusta oman elämän hallintaa ja omaan toimijuuteen vaikeuksien edessä.
- Elämän kokeminen merkitykselliseksi
- sosiaalinen tuki ja yksinäisyyden tunteen vähentäminen
Itsemurhien ehkäisyyn kuuluu myös esimerkiksi lääkehoidon suhteen, paljonko kerralla toimitetaan lääkkeitä kotiin. Lisäksi itsemurhien ehkäisyyn kuuluu ikäihmisillä ajoterveyden arviointi ja esimerkiksi ampuma-aseiden saatavuus. On tarkennettava, että edellä mainituille on vielä asianmukaista käyttöä.
Varhaiseen tunnistamiseen kuuluu tunnistaa ikäihmisillä itsetuhoisuuden riskiä nostavia tekijöitä, joita ovat:
- Työelämän päättyminen
- Leskeksi jääminen
- Sosiaalinen eristäytyneisyys, yksinäisyys tai esimerkiksi huonot suhteet lapsiin, lastenlapsiin tai lähisukuun voi lisätä itsemurhariskiä
- Mielenterveyden häiriöt ja etenkin masennustilat
- Päihdeongelmat
- Tietyt fyysiset sairaudet ja oireet (esimerkiksi epilepsia, unettomuus) ja pitkittynyt kipu ovat yhteydessä lisääntyneeseen itsemurhariskiin.
- Elämän kriisit, jos niihin liittyy kokemus toivottomuudesta
- Aiempi itsemurhayritys, varsinkin jos apu on jäänyt riittämättömäksi
- Lähipiirissä tapahtuneet itsemurhat ja sairastetut mielenterveyshäiriöt
- Arkielämästä syrjäytyminen
- Miessukupuoli
Itsemurhavaaran hälytysmerkkejä ovat esimerkiksi:
- Sanalliset kuoleman toivetta kuvaavat ilmaisut
- Ikäihminen kertoo tuntevansa olonsa toivottomaksi tai merkityksettömäksi tai puhuu olevansa umpikujassa
- Henkilö etsii itselleen sopivaa keinoa itsensä tappamiseen
- Kokemus muille taakkana olemisesta
- Välinpitämätön käyttäytyminen esimerkiksi lääkehoitoon tai ruokailuun
- Sietämättömät kivut
- Ahdistuneisuus, kiihtyneisyys ja levottomuus
- Alkoholinkäytön lisääminen
- Sosiaalinen eristäytyminen
- Tunnetilojen puuttuminen
- Mitä useampia hälytysmerkkejä ilmenee, sitä kiireemmin henkilö on ohjata hakemaan apua.
Ikäihmisten itsemurhien ehkäisyyn kuuluu tukea haastavissa elämäntilanteissa sekä tunnistaa ikäihmisten masennus ja päihdeongelma hyvissä ajoin. Masennuksen tunnistamiseen voidaan käyttää GDS-15 arviointilomaketta, joka löytyy https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsearviointi/Pages/GDS.aspx
ja yli 65-vuotiaan alkoholin käytön arvioon voi hyödyntää https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsearviointi/Pages/AUDIT_yli_65-vuotiaille.aspx
Jos huomaat, että läheisesi ei voi hyvin, kysy, miten voit? Siitä ei ole haittaa, vaan päinvastoin se osoittaa, että välität. Voit kehottaa ja auttaa hakemaan ammattiapua, jos läheiselläsi on itsetuhoisia ajatuksia.
Toisinaan läheiset ja hoitavat tahot eivät millään pysty ennakoimaan itsemurhayritystä.
Tutkimusnäyttöön perustuva yhteenveto itsemurhariskiä nostavista somaattisista sairauksista, häiriöistä ja oireista
Näyttöön perustuen on olemassa useita tutkimuksia, missä todetaan tiettyjen somaattisten sairauksien ja kivun nostavan itsetuhoisuuden riskiä. Itsetuhoisuuden huolen puheeksi ottoa on tehtävä matalalla kynnyksellä itsemurhariskiä nostavien somaattisten sairauksien ja oireiden yhteydessä. Itsetuhoisista ajatuksista kysyminen ei lisää itsetuhoisuuden riskiä.
