Ero lapsiperheessä

Eropäätös tuo mieleen ja yhteiseen keskusteluun hyvin konkreettisiakin kysymyksiä. Mitä kaikkea se tarkoittaa, kun erotaan? Miten järjestetään lasten ja perheen asiat, kun erotaan? Mikä muuttuu, mikä ei sittenkään muutu? Mistä kaikesta on sovittava ja miten se tapahtuu?

Avioeroa haetaan jommankumman puolison kotikunnan käräjäoikeudesta. Avioeroa haetaan joko yksin tai yhdessä puolison kanssa. Avioeron saamiseksi puolisoilla on hakemuksen jättämisestä alkaen 6 kuukauden ns. harkinta-aika. Sen jälkeen on puolen vuoden kuluessa haettava lopullista avioeroa. Omaisuus voidaan jakaa jo puolisoiden keskinäisellä sopimuksella harkintavaiheessa tai käräjäoikeus voi riitatilanteessa määrätä pesänjakajan. Asianosainen kustantaa itse tarvitsemansa oikeudellisen avun tai hän voi kääntyä julkisen oikeusaputoimiston puoleen.

Eropohdintoihin, perheen arjen turvaamiseen, lasten kanssa erosta puhumiseen, ja asioiden järjestämiseen on saatavissa monenlaista tukea. Mikäli vanhemmat päätyvät sopimaan asioista keskenään, voivat he hyödyntää palveluita sekä netistä löytyvää materiaalia, esimerkiksi vanhemmuussuunnitelmaa ja yhteistyövanhemmuuden kolmio. Kun asioista sovitaan keskenään, on vanhempien kuitenkin hyvä muistaa, että keskinäiset sopimukset eivät ole juridisia ja täytäntöönpanokelpoisia asiakirjoja.

Vanhemmuussuunnitelma – mikä se on?

Vanhemmuussuunnitelma on tarkoitettu tueksi ja apuvälineeksi eron jälkeiseen vanhemmuuteen. Se auttaa vanhempia keskustelemaan lasten arjen sujumisesta asiallisesti ja rauhassa. Suunnitelman avulla vanhemmat voivat sopia asioiden järjestämisestä ja keskinäisestä työnjaosta niin että molemmat tietävät mistä he ovat vastuussa ja mitä heiltä odotetaan. Toisin kun lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva sopimus tai tuomioistuimen päätös, vanhemmuussuunnitelma ei ole juridinen asiakirja. Siten viranomaiset eivät voi valvoa sen toteutumista.

Eroratkaisun todeksi eläminen tuo vanhempien ja lasten elämään monta uutta asiaa esimerkiksi;

yhteistyövanhemmuuden rakentaminen ja sujuminen
vanhempien oman eroprosessin loppuun vieminen
lapsen suhteiden ylläpito kumpaankin vanhempaan, sisaruksiin, sukulaisiin jne.
lapsen surun ja kiukun kohtaaminen
yksinhuoltajana jaksaminen
uudet muutokset perhetilanteessa (uudet kumppanit, uusperhe, muutot, lapsen kasvamisen myötä uudet haasteet)

Keskusteluapua yhteistyövanhemmuuden rakentamiseen ja sen sujuvuuteen voi saada perheasioiden sovittelusta perheneuvolasta ja perheasioiden neuvottelukeskuksesta

Lapsen asioista sopiminen eron jälkeen

Vanhemmat voivat sopia lapsen asioista keskenään tai tehdä lastenvalvojan luona kirjalliset sopimukset lasten asioista. Lastenvalvoja vahvistaa sopimukset, mikäli ne ovat lapsen edun mukaiset. Lastenvalvojan luona voidaan sopia lasten huoltoon, asumiseen ja tapaamisiin liittyvistä asioista sekä elatuksesta. Huoltoa, asumista ja tapaamisia koskevat asiat ovat omalla sopimuksella ja elatuksesta sovitaan erillisellä sopimuksella.

Mikäli vanhemmat eivät pääse yhteisymmärrykseen lasten sopimusasioista, kumpi tahansa vanhempi voi kääntyä asianajajan tai oikeusavustajan puoleen viedäkseen asian oikeuden käsiteltäväksi. Lastenvalvojan luona kyse on aina vanhempien sopimusasiasta ja sopimuksen aikaansaaminen vaatii molempien osapuolten suostumusta ja hyväksyntää. Yksipuolisen ratkaisun voi saada vain käräjäoikeudesta.

Lapsen huolto

Lapsen huollolla tarkoitetaan lapsen henkilökohtaisten asioiden hoitoa. Lapsen huoltajia ovat hänen vanhempansa tai henkilöt, joille lapsen huolto on uskottu. Huoltajalla on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, asuinpaikasta sekä muista henkilökohtaisista asioista. Huoltajalla on oikeus saada tietoa lasta koskevista asioista eri viranomaisilta ja huoltaja myös edustaa lasta lapsen henkilöä koskevassa asiassa. Lisäksi lapsen huoltaja toimii holhoustoimilain nojalla lapsen edunvalvojana hoitaen lapsen taloudellisia asioita. Huoltomuoto ei vaikuta lapsen oikeuteen tavata muualla asuvaa vanhempaansa eikä vanhemman velvollisuuteen huolehtia lapsen elatuksesta. Lapsen huolto päättyy, kun lapsi täyttää kahdeksantoista vuotta.

Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain mukaan lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus. Lasta tulee kasvattaa siten, että hän saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää.

Huoltomuodot

1. Yhteishuolto

Huoltolain yleisenä periaatteena on, että lapsen etu toteutuu parhaiten silloin kun vanhemmat yhdessä vastaavat lapsensa huollosta. Yhteishuolto tarkoittaa vanhempien välistä yhteistoimintaa ja yhteistä päätöksentekoa lapsen asioissa. Se ei sen sijaan tarkoita sitä, että lapsi asuisi vuorotellen kummankin vanhemman luona.

Rajoitettu yhteishuolto (tehtävänjakomääräys)

Yhteishuollon lähtökohtana on, että huoltajat päättävät kaikista lasta koskevista asioista yhdessä. Huoltajat voivat kuitenkin sopia keskinäisestä tehtäviensä jakamisesta tai tuomioistuin voi päättää siitä, jos tehtävien jakamiseen on erityinen syy ja lapsen etu sitä edellyttää. Tehtäviä voidaan jakaa, jos lapsella on kaksi tai useampia huoltajia.

Tehtävienjakosopimus tai tehtävienjakomääräys voi koskea päätöksentekoa esimerkiksi terveyden- tai sairaanhoidosta, varhaiskasvatuspaikasta tai koulusta. Tehtävät voidaan jakaa esimerkiksi niin, että toinen huoltaja päättää yksin terveyden- ja sairaanhoidosta ja muista asioista huoltajat päättävät yhdessä.

2. Yksinhuolto

Kun vain toinen vanhemmista on lapsen huoltaja, tekee hän yksin kaikki lasta koskevat päätökset. Viranomaiset (esim. päiväkoti, koulu, terveydenhoito, sosiaalitoimi) antavat lasta koskevat tiedot vain huoltajalle ja vain huoltajan erikseen antamalla luvalla toiselle vanhemmalle.

Tiedonsaantioikeus ei-huoltajalle

Vanhemmalle tai muulle henkilölle, joka ei ole huoltaja, voidaan vanhempien välisellä sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä vahvistaa oikeus saada lasta koskevia salassa pidettäviä tietoja viranomaisilta ja yksityisiltä palveluntuottajilta. Oikeus tietoihin voi koskea joko kaikkia asioita tai sopimuksessa määrättyjä asioita. Jos tietojensaantioikeudesta on sovittu yleisesti, se koskee lasta koskevien tietojen saamista kaikilta viranomaisilta ja yksityisiltä palveluntuottajilta. Tietojensaantioikeudesta voidaan kuitenkin sopia myös yksilöidymmin. Tietojensaantioikeus voidaan esimerkiksi rajata koskemaan vain tiettyjä tahoja, kuten päiväkotia.

3. Oheishuolto

Oheishuoltaja on henkilö, joka on vanhemman tai vanhempien ohella lapsen huoltaja. Oheishuoltajalla on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin huoltaja-vanhemmalla, ellei muuta ole erikseen vahvistettu.

Oheishuollosta voidaan sopia vanhempien välisellä sopimuksella tai tuomioistuin voi päättää siitä. Oheishuollosta sovittaessa oheishuoltajaksi ryhtyvä henkilö on molempien vanhempien lisäksi sopijapuoli. Jos vanhemmat sopivat myöhemmin muista asioista, on näihin saatava oheishuoltajan suostumus.

Oheishuoltajuus ei vapauta vanhempia heidän elatusvastuustaan. Oheishuoltajalla ei ole elatusvelvollisuutta lasta kohtaan.

Huoltaja on myös lapsen edunvalvoja, joten oheishuoltaja ja huoltaja-vanhempi/-vanhemmat päättävät yhdessä lapsen taloudellisista asioista.

Lapsen asuminen

Silloin kun vanhemmat ovat yhdessä lapsen huoltajia, mutta eivät asu yhdessä, on ratkaistava, kumman vanhemman luona lapsi asuu. Lapsen asumisesta päätettäessä lähtökohtana tulee olla lapsen etu. Harkittaessa lapsen asuinpaikkaa on tärkeää ottaa huomioon kuinka asuminen ja lapsen arkeen kuuluvat asiat järjestyvät käytännössä parhaiten.

Vuoroasuminen

Vuoroasuminen tarkoittaa sitä, että lapsi asuu käytännössä puolet tai lähes puolet ajastaan vuorotellen vanhempiensa luona. Lapsi voi kuitenkin olla virallisesti kirjoilla vain yhdessä paikassa. Mm. lapsen lähikoulu ja koulukuljetukset määräytyvät lapsen asuinpaikan mukaan ja esimerkiksi asumistukea myönnettäessä lapsi voidaan ottaa huomioon vain toisen vanhemman ruokakunnan jäsenenä. Lapsilisää maksetaan vain toiselle vanhemmalle, lähtökohtaisesti sille, jonka luona lapsi virallisesti asuu.

Vuoroasuminen edellyttää vanhemmilta erittäin hyvää kykyä yhteistyöhön sekä joustavuutta. Vuoroasumisratkaisun tulee perustua lapsen etuun ja yksilöllisiin tarpeisiin, ei vanhemman tahtoon tai taloudellisiin intresseihin. Vuoroasumisratkaisu on lapselle vaativa ratkaisu, ja parhaiten se soveltuu kouluikäisille lapsille.

Vuoroasuminen toimii parhaiten silloin, kun

vanhemmat ovat päätyneet ratkaisuun yhdessä lapsen tarpeet huomioiden
vanhemmat kykenevät hyvään yhteistyöhön
vanhemmat jakavat vanhemmuuden ja vastuun lapsen arjesta
vanhemmat suhtautuvat joustavasti lapsen oleskeluun toisen vanhemman luona
vanhempien välinen tiedonkulku toimii avoimesti
vanhempien kasvatukselliset näkökohdat ovat lähellä toisiaan
lapsi on itse kykenevä ja halukas vuoroasumiseen
lapsi kykenee itse ikänsä puolesta hahmottamaan ja hallitsemaan elämäänsä
vanhemmat asuvat lähekkäin, niin että lapsen elinpiiri (kuten koulu, päiväkoti, ystävät ja harrastukset) säilyy samana kodista riippumatta

Tapaamisoikeus

Lapsen tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata sitä vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Lapsen tapaamisoikeuden turvaaminen on kummankin vanhemman vastuulla. Kaikki lapsen huoltolaissa hyvälle huollolle asetetut kriteerit koskevat myös tapaamisoikeutta.

Lapsen oikeus tavata vanhempaansa ei ole sidoksissa siihen, onko vanhempi lapsen huoltaja. Tapaamisoikeus voidaan vahvistaa vain lapsen ja vanhemman välille, joten esimerkiksi lapsen ja isovanhemman välille tapaamisoikeutta ei ole mahdollista vahvistaa.

Lapsen elatus

Lapsen elatuksesta annetun lain mukaan vanhemmilla on velvollisuus elättää alaikäistä lastaan. Lapsella on oikeus riittävään elatukseen. Elatuslain mukaan vanhemmat vastaavat lapsensa elatuksesta kykynsä mukaan. Vanhempien elatuskykyä arvioitaessa huomioon otetaan heidän työkykynsä ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä sekä heidän lakiin perustuva muu elatusvastuunsa. Lähtökohtaisesti lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy, kun hän täyttää kahdeksantoista vuotta.

Elatusapu

Elatuslain mukaan lapselle voidaan vahvistaa suoritettavaksi elatusapua, jos vanhempi ei muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta taikka jos lapsi ei pysyvästi asu vanhempansa luona. Elatusavulla tarkoitetaan siis rahasuoritusta, jolla lapsen vanhemman on elatusvelvollisuutensa nojalla määräajoin osallistuttava lapsensa elatuksesta aiheutuviin kustannuksiin.

Elatusavun määrä ja maksaminen

Elatusavun määrä ja suorittamistapa vahvistetaan joko vanhempien keskinäisellä sopimuksella tai tuomioistuimen tuomiolla. Elatusapu voidaan vahvistaa määräajaksi tai suoritettavaksi eri määräisenä eri ajanjaksoilta.

Koska elatusavun määrään vaikuttavat tekijät on elatuslaissa kuvattu varsin yleispiirteisesti, oikeusministeriö on julkaissut oppaan lapsen elatusavun arvioimiseksi. Ohjeen antaminen ei perustu laissa olevaan valtuutukseen, joten sillä ei ole viranomaisten toimintaa sitovaa vaikutusta, vaan se on oikeudelliselta luonteeltaan elatusapujen määräytymisperusteita koskeva suositus.

Elatusavun määräytymisen pohjana on aina lapsen tarve, josta kumpikin vanhempi kykynsä mukaan vastaa. Huoltomuoto tai tapaamisoikeus ei vaikuta vanhempien lakisääteiseen elatusvastuuseen, eikä vanhempien välinen elatusvelvollisuus määräydy suoraan esimerkiksi sen ajan perusteella, jonka lapsi kummankin vanhemman luona viettää. Sen sijaan luonapito voidaan ottaa huomioon elatusavun suuruutta määriteltäessä.

Elatusapu maksetaan yleensä kuukausittain etukäteen. Elatusapu on maksettava erääntymispäivänä ja se maksetaan pääsääntöisesti lapsen lähivanhemman pankkitilille. Jollei elatusapueriä makseta erääntymispäivänä, ne voidaan ulosmitata elatusvelvolliselta. Elatusapu on viivästyskorollista velkaa ja se vanhenee viidessä vuodessa.

Lapselle voi muodostua oikeus saada elatustukea Kelasta, mikäli vanhemmalle ei jää laskennallista elatuskykyä.

Elatusapujen indeksisidonnaisuus

Elatusapuja tarkistetaan kalenterivuosittain vuoden alusta elinkustannusindeksin (1951:10=100) nousua vastaavasti. Indeksikorotuksen tarkoituksena on säilyttää vahvistetun elatusavun reaaliarvo rahan arvon muuttuessa.

Indeksikorotuksen maksuvelvollisuus seuraa suoraan laista, eikä vanhemmille näin ollen ilmoiteta erikseen viran puolesta tulevista korotuksista. Jos vanhemmat hoitavat elatusavun maksamisen keskenään, tulee heidän itse huolehtia myös indeksikorotuksista. Pyynnöstä vanhemmat voivat saada alkuperäiseen sopimukseensa merkinnän korottamisajankohdasta sekä korotetusta elatusavun määrästä. Jos elatusapu maksetaan elatustukena tai on ulosottoperinnässä, huolehtii Kela ja ulosottoviranomainen viran puolesta indeksikorotuksista.

Elatustuen maksatuksen alkaminen ja päättyminen

Elatustuen myöntämisen ratkaisee pääsääntöisesti elatussopimuksen/oikeudenpäätöksen vahvistamispäivä. Tuki myönnetään aikaisintaan vahvistamiskuukautta seuraavan kuukauden alusta. Elatustuki myönnetään sen kuukauden alusta, jona hakemus on jätetty. Elatustuki maksetaan siihen päivään saakka kun lapsi täyttää 18 vuotta, jollei elatussopimuksessa/oikeudenpäätöksessä ole elatusavun aikaisempaa päättymisaikaa määritelty.

Lisätietoja elatustuesta voit kysyä Kelan toimistoista.