Mitä kriisissä - itsehoito

Mieltä järkyttävän kriisin jälkeen voit tuntea ruumiillisia ja henkisiä reaktioita.

Tapahtuma ja sen yksityiskohdat saattavat palata mieleesi jatkuvasti ja uni saattaa häiriintyä. Vaikeus keskittyä, ärtyneisyys ja pettymys ovat tyypillisiä mielentiloja, saatat myös vaatia itsellesi tilaa olla yksin. Tällaiset tapahtuman jälkivaikutukset voivat kestää muutamasta päivästä viikkoihin.

Ihmisten reagointi on kumminkin aina yksilöllistä. Vaikka joku toinen kävisi läpi kaikki nämä tunteet, ei toinen välttämättä näytä reagoivan ollenkaan.

Kaikki kriisit eivät vaadi kriisiryhmän apua. Ihminen pystyy yleensä selviytymään myös oman perhe- ja ystäväpiirinsä avulla. Tässä keinoja, millä voit hoitaa itseäsi.

• Älä piilottele tunteitasi, sinulla on lupa itkeä.
• Älä eristäydy, perhe ja ystävät ovat tärkeä tuki.
• Puhu avoimesti.
• Ota selvää tapahtuneen tosiasioista ymmärtääksesi tapahtuneen.
• Anna aikaa toipumiselle
• Jatka rutiinejasi ja toimiasi arjen mukaisesti
• Jatka myös työtäsi ja harrastuksia jaksamisesi mukaan.
• Liikunta auttaa purkamaan jännitystä.
• Älä yritä lievittää jännitystäsi alkoholilla tai muilla päihteillä.
• Ota selvää mahdollisista tukiryhmistä ja osallistu niihin.
• Säilytä toivo ja muista, että tapahtuma ei muuta kaikkea sinussa.

Kriisit

Kriisi on tila, jossa ihminen kokee mieltä järkyttävän tapahtuman, joka on vaaraksi hänen olemassa ololleen, turvallisuuden tunteelleen tai loukkaa hänen itsemääräämisoikeuttaan.

Kriisi tapahtuu aina yllättäen. Se on tapahtumana hallitsematon, johon ei voi vaikuttaa omalla toiminnallaan. Tapahtuman aiheuttama muutos on niin suuri, että ihmisen käsittelykyky vaikeutuu.

Turvallinen maailma, jota ihminen kokee hallitsevansa, muuttuu yllättäen vaaralliseksi, pelottavaksi ja pimeäksi, hallitsemattomaksi kaaokseksi.

Kriisin aiheuttaa se, jos olet kokenut jotain järkyttävää, menettänyt läheisen ihmisen, ollut onnettomuudessa, loukkaantunut tai sinulle on tehty väkivaltaa. Olet nähnyt järkyttävän tilanteen tai ollut mukana uhkatilanteessa. Läheisesi on tehnyt itsemurhan tai yrittänyt sitä.

Tällaiset kriisit jaetaan yleensä neljään vaiheeseen:

Sokkivaihe  

Sokki ei tarkoita sitä, että ihminen menee sekaisin ja hyppii seinille. Se puuduttaa sietämättömiä tunteita ja auttaa ihmistä toimimaan tilanteen aikana.

• Kestää muutamasta tunnista vuorokauteen.
• On vaikea käsitellä tapahtunutta.
• Tapahtunut kielletään.
• Tapahtuneesta on vaikea puhua.
• Lamaantuminen, toimintakyvyttömyys.
• Tapahtunut pysyy muistissa, nousee pinnalle myöhemmin.

Reaktiovaihe 

Sokkivaiheessa tunteet jäävät taka-alalle, kun taas reaktiovaiheessa ne nousevat pintaan. 
Tämä edellyttää, että vaara- ja uhkatilanne on ohitse ja ihminen tuntee olonsa turvalliseksi.

• Kestää päivistä kuukausiin.
• Rajuja tunteenpurkauksia ja fyysisiä tuntemuksia.
• Syyllisyyden heijastaminen toisiin.
• Omien tunteiden piilottaminen asiasta puhuttaessa.
• Tapahtuneen todeksi tunteminen.

Käsittelyvaihe  

Ihminen ei pidä itseään enää pelkkänä uhrina, vaan pystyy käsittelemään tapahtumaa eri näkökulmasta. Tapahtumat tulevat osaksi ihmisen omaa persoonaa.

• Kestää kuukaudesta vuoteen.
• Ajatukset palaavat arkeen.
• Surutyö.
• Suru ja kaipaus palaavat ajoittain mieleen.

Uudelleen suuntautumisen vaihe 

Koetun avulla aletaan luoda elämälle uutta perustaa. Jos traumaattinen kokemus on työstetty hyvin hän voi myös löytää koetusta uutta voimaa ja vahvuutta. Uudelleen suuntautumisen vaihe on alussa kaukainen ja saavuttamattoman tuntuinen.

• Voi kestää vuosia.
• Tavoitteena, että tapahtumaa voi ajatella osana omaa elämänhistoriaa.
• Ajatukset ja pelko häviävät.
• Tapahtumaa ei ole torjuttu, vaan ymmärretty.

Kriisissä vai kehittymässä? 

Kehityskriisit ovat tavallisia siirtymä- ja muutosvaiheita ihmisen elämässä. Esimerkkejä kehityskriiseistä voivat olla elämässä tapahtuvat muutokset, jotka ovat raskaita tai paineita aiheuttavia.

Tyypillisiä tällaisia tilanteita ovat murrosikä, itsenäistyminen, lapsen saaminen ja eläkkeelle jääminen. Kehityskriisit ovat odotettavia sekä usein väistämättömiä tapahtumia, joten ihminen voi sopeutua ja varautua niihin. Kehityskriisien kriisihoito ei kuulu kriisiryhmän toimintaan.

 

Suositeltavaa kirjallisuutta

Kaskinen, A-M – Castren, T. 2004. Kerro mulle taivaasta. Kirjapaja. Helsinki.

Palosaari, E. 2007. Lupa särkyä, Kriisistä elämään. Edita Prima Oy. Helsinki.

Poijula, S. 2002. Surutyö. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä.

Poijula, S. 2007. Lapsi ja kriisi – Selviytymisen tukeminen. Kirjapaja. Helsinki.

Ruishalme, O – Saaristo, L. 2007. Elämä satuttaa. Gummerus kirjapaino Oy. Jyväskylä.

Ruokangas, J. Ryttäri, N. Seppänen, T. 2009. Verkkomateriaalia Kainuun kriisityöstä. Opinnäytetyö, Kajaanin ammattikorkeakoulu, Sosiaali-ja terveysala.

Saari, S. 2000. Kuin salama kirkkaalta taivaalta, Kriisit ja niistä selviytyminen. Keuruu: Otava.

Lisää tietoa Traumaterapiakeskuksesta