Lähisuhdeväkivallan ehkäisy ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen

Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää. Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi vähentää riskiä väkivaltaiseen käyttäytymiseen. 

Hyvinvoivat ihmiset jakavat hyvinvointia ympärilleen, ja hyvinvoivan ihmisen tarve käyttää väkivaltaa on vähäisempi.

• On tärkeää pysähtyä ja pohtia, miten itse jaksan ja mitkä ovat minun voimavarani. 

• Voinko tunnistaa alueita omassa hyvinvoinnissani, joissa voisi olla hyvä lähteä hakemaan muutosta? 

• Kuinka voin lisätä omaa hyvinvointiani?"

Ter­veel­li­sen elä­män pe­rus­pi­la­rei­ta ovat:

• lii­kun­ta
• oi­kean­lai­nen ra­vin­to
• riit­tä­vä uni, lepo 
• mie­le­käs te­ke­mi­nen, joka lisää voimavaroja ja hyvinvointia. 

On tärkeää tietää, että väkivallan kokemukset voivat vaikuttaa kehoon, mieleen ja vireystasoon.

Hy­vä mie­len­ter­veys on yk­si­lön elä­män­laa­tua ja toi­min­ta­ky­kyä li­sää­vä voi­ma­va­ra, jo­ta voi­daan vah­vis­taa lä­pi elä­män. Mielen hyvinvointi rakentuu monesta eri asiasta: arjen rytmistä, elämänhallinnasta, tyytyväisyydestä itseensä, fyysisestä terveydestä ja mielenterveydestä, toimivista ihmissuhteista ja mielekkyyden kokemuksesta. Jokainen voi valinnoillaan vahvistaa ja edistää paitsi omaa, myös läheistensä mielenterveyttä ja mielen hyvinvointia. 
 

Stressi on yksi hyvinvointia merkittävästi heikentävä tekijä, ja on tärkeää tunnistaa stressioireita sekä niiden vaikutus hyvinvointiin.  Kaikki ihmiset kokevat stressiä jossain vaiheessa elämäänsä, ja sen aiheuttajat voivat olla hyvin moninaisia. Usein ihminen pystyy käsittelemään stressiä aiheuttavat tekijät melko nopeasti. Kuitenkin, jos stressi jatkuu pitkään, ihminen saattaa tottua tilanteeseen niin, ettei hän enää huomaa stressin aiheuttamia oireita tai osaa yhdistää niitä stressiin. Stressin aiheuttajat voivat olla fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia tai niiden yhdistelmiä. On olennaista kiinnittää huomiota stressin vaikutuksiin ja tarvittaessa hakea apua sen hallitsemiseksi.

• Itsetunto vaikuttaa merkittävästi mielenterveyteen, hyvinvointiin ja vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa. Hyvä itsetunto lisää tyytyväisyyttä elämään ja oman elämän hallintaan.
   
• Itsetunto voi vaihdella elämän kuluessa:

o Vaikeat elämäntilanteet voivat laskea itsetuntoa.

o Myönteiset asiat ja tapahtumat puolestaan voivat nostaa itsetuntoa.

o Itsetuntoa voi kuitenkin kaikissa elämänvaiheissa kehittää parempaan suuntaan.

• Itsetuntemus on henkilökohtaista ymmärrystä itsestä, tietoisuutta siitä, kuka ja millainen ihminen on, sekä kykyä havaita omia ajatuksia, tunteita, tarpeita ja toiveita.
   

Seksuaalisuus kuuluu jokaiseen elämänvaiheeseen.  Seksuaalisuus tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, ja se ilmenee eri tavoin eri ihmisten elämässä.

• Toisinaan seksuaalisuuteen liittyvät asiat voivat kriisiytyä tai korostua eri elämänvaiheissa ja -tilanteissa johtuen.

• Terve seksuaalisuus mahdollistaa nautinnollisen ja turvallisen seksin, joka perustuu itsekunnioitukseen ja molemminpuoliseen kunnioitukseen seksisuhteissa. Siihen ei kuulu esimerkiksi pakottaminen, loukkaukset, väkivalta tai syrjiminen.

• Seksuaalisuus on eri asia kuin seksi.

• Seksuaalisuuteen liittyy monia osa-alueita, kuten sukupuoli, sukupuoli-identiteetti ja -rooli, seksuaalinen suuntautuminen, erotiikka, mielihyvä, sukupuolisuhteet ja lisääntyminen.

Sosiaaliset suhteet vahvistavat omaa hyvinvointia ja mielenterveyttä.  Hyvät ihmissuhteet kohottavat mielialaa ja tuovat elämään iloa ja merkityksen tunnetta. Toisille tämä voi tarkoittaa laajaa kaveriverkostoa, yhtä tai muutamaa läheisempää ystävää.

• Positiiviset kokemukset sosiaalisista suhteista muodostavat itsestä positiivisen kuvan ja helpottavat uusien sosiaalisten suhteiden luomista.
• Sosiaaliset verkostot voivat luonnollisesti muuttua elämäntilanteiden mukaan.

On tärkeää tietää, että väkivaltaisessa suhteessa eläminen on aina riski ihmisen hyvinvoinnille.  Tällaisessa tilanteessa on olennaisen tärkeää hakea apua ja tukea oman turvallisuuden varmistamiseksi.

Riittävän hyvin toimiva parisuhde lisää merkittävästi ihmisen hyvinvointia. Onnistuneeseen parisuhteen vuorovaikutukseen tarvitaan empatiaa, avoimuutta sekä kunnioitusta.

Turvallisessa parisuhteessa ja perheessä:

• arvostetaan ja huomioidaan kaikki sen jäsenet 

• pidetään huolta toisistaan

• saa olla oma itsensä ja ilmaista itseään vapaasti

• isoista asioista päätetään yhdessä, ja kaikki kokevat tulevansa kuulluiksi

• kaikilla perheenjäsenillä on omat ystävänsä ja harrastuksensa, joiden lisäksi voi tehdä mukavia asioita myös yhdessä.

Hyvinvoiva parisuhde ei kehity itsestään, vaan sen eteen on tehtävä työtä. Puolisot joutuvat parisuhteessa ratkaisemaan monenlaisia vaatimusten, odotusten sekä yhteenkuulumisen yksilöllisyyden ristiriitoja. 

Pelko, ahdistus, kipu ja väkivalta eivät kuulu turvallisiin lähisuhteisiin. Väkivaltaisessa suhteessa on aina vallan väärinkäyttöä, joka heikentää luottamusta sekä turvallisuuden tunnetta. Lisäksi pelko ja väkivallan uhka estävät turvallisen vuorovaikutuksen ja yhteistyön rakentamisen.

Riitatilateet

Pariskuntana tai perheenä voi olla asioista eri mieltä ilman, että kukaan tulee tuomituksi, haukutuksi tai ivatuksi. Perheessä tai parisuhteessa ei myöskään pitäisi pelätä perheenjäsenesi suuttumista tai jättää sen pelossa asioita tai mielipiteitäsi kertomatta.

Jos tilanteet kotona muuttuvat helposti riitaisiksi, turvallisuutesi vahvistamiseksi mieti seuraavia asioita:

• Millaisista asioista teillä riidellään? Onko näitä tilanteita mahdollista ennakoida?

• Miten riidat yleensä etenevät? Mistä riidat alkavat, mitä tapahtuu seuraavaksi, miten riidat päättyvät?

• Mitkä ovat ne asiat, jotka koet uhkaavina ja pelottavina (henkisenä väkivaltana)? Pystytkö puhumaan niistä puolisosi tai läheisesi kanssa?

Olisiko aikalisästä hyötyä? Miettikää ja sopikaa yhdessä seuraavista asioista:

• Miten toimitte, jos riita etenee liian pitkälle tai on liian intensiivinen?

• Miten voitte tunnistaa, että riita on edennyt liian pitkälle tai liian intensiiviseksi?

• Kuka poistuu tilanteesta, minne hän voi mennä?

• Miten riitatilanteet käsitellään jälkikäteen, jotta voitaisiin ehkäistä niiden uusiutumista?

Parisuhteen päättyminen

Joskus voi tulla tarve erota, ja parisuhde voi päättyä. Parisuhteen päättymisen taustalla voi olla, ettei pariskunta kykene yhdessä selviämään suurista kriiseistä tai ratkaisemaan parisuhteen erimielisyyksiä, tai suhteessa voi olla paha olla.  Päätöstä parisuhteen lopettamisesta voi olla vaikea tehdä, vaikkei ole tyytyväinen nykytilanteeseen. 

Ero ja suhteen päättyminen tuovat hankalia tunteita molemmille, kuten surua, pettymystä, pelkoa, vihaa, hylätyksi tulemisen tunnetta ja syyllisyyttä.  On tärkeää, että työstät näitä tunteita, jotta erosta selviäminen ja tulevaisuuden luominen onnistuvat paremmin.  Ensimmäiset päivät ja viikot ovat vaikeimmat, ja alussa voi olla jopa fyysisiä oireita.

Eron jälkeen ota vastaan tai pyydä tukea läheisiltä. Ero ei ole yksittäinen tapahtuma, vaan luopumisprosessi, ja sen hyväksyminen ja siitä toipuminen vie aikaa.

• Riittävän hyvään vanhemmuuteen kuuluu lapsen fyysisistä, psyykkisistä ja sosiaalisista perustarpeista huolehtiminen, jotta lapsi voi elää, kasvaa ja kehittyä turvallisessa ympäristössä. Lapsen mielenterveyden pohja luodaan lapsuudessa, ja vanhemmilla on keskeinen rooli tässä prosessissa.

• Vanhemmuus herättää aina joukon erilaisia tunteita. Vanhemman toimintaan voi vaikuttaa omat kokemukset omasta lapsuudesta ja millaista vanhemmuutta hän itse on saanut. Vanhempien omat lapsuudenaikaiset väkivallan kokemukset tai nykyhetken lähisuhdeväkivallan kokemukset voivat vaikuttaa voimakkaasti vanhemmuuteen.

• Väkivalta vaikuttaa lapseen väkivallan kokijan kautta, ja kokijan kyky toimia vanhempana saattaa heiketä väkivallan aiheuttaman trauman ja stressin vuoksi. 

• Väkivalta vaikuttaa lapseen myös kodin ilmapiirin kautta, jos lapsi joutuu altistumaan väkivallalle, vaikkei itse olisikaan sen kohteena. Lapsi näkee, kuulee tai aistii väkivallan.

• Vanhemmuuteen kuuluu myös, että vanhempi tunnistaa omia vahvuuksia ja heikkouksia. Ole valmis muuttamaan toimintatapoja, jos pelkäät käyttäväsi tai olet käyttäytynyt väkivaltaisesti tai kaltoinkohtelevasti lasta kohtaan. Uskalla pyytää tukea ja apua arjen haasteisiin, lapsen tai nuoren hyvinvoinnin, kasvun ja kehityksen tukemiseksi.

• Jokainen lapsi, joka on joutunut lähisuhdeväkivallan kohteeksi, kaltoinkohdelluksi tai on kärsinyt siitä välillisesti, tarvitsee apua ja tukea. Lapsi ei pysty itse hakemaan apua tai sanoittamaan tunteitaan, siksi aikuisen tehtävä on hakea koko perheelle apua, kun väkivaltaa tai sen uhkaa ilmenee.

Eron jälkeen vanhemmuuden muoto muuttuu. Riitaisassa erotilanteessa vanhempi ei usein pysty huomioimaan lapsen etua oman pahan olonsa vuoksi, ja lapsi saattaa joutua keskelle vanhempien taistelua. Vanhempien yhteistyö eron jälkeen vaatii molemmilta vanhemmilta paljon vaivannäköä, yhteistä pohdintaa, sopimista ja joustavuutta.

Eron jälkeen vanhemmuudesta ja lapsen asioista sopiminen tulisi toteuttaa yhteistyöllä ja vastuullisella tavalla, huomioiden lapsen tarpeet etusijalla.

• Positiivinen suhtautuminen: On tärkeää, että eronneet vanhemmat suhtautuvat myönteisesti toisiinsa vanhempina. Tämä auttaa lasta ylläpitämään kiinteää suhdetta kumpaankin vanhempaansa. Myönteinen asenne luo lapselle turvallisen ympäristön ja mahdollistaa terveen vanhemmuuden jatkumisen eron jälkeen.
• Varhainen apu ristiriitoihin: Vanhempien on tärkeää hakea mahdollisimman varhain apua ristiriitoihinsa ja yhteistyöongelmiinsa. Ammattilaisen tuki voi auttaa selvittämään erimielisyyksiä ja luomaan rakentavaa yhteistyötä lapsen hyvinvoinnin tukemiseksi. Varhainen tuki voi ehkäistä tilanteen kärjistymistä ja helpottaa vanhempien välistä vuorovaikutusta. Yhteistyöllä, myönteisellä asenteella ja ammattituen avulla eronneet vanhemmat voivat luoda lapselle turvallisen ja vakauden tunteen eron jälkeen.

Jos parisuhteessa on ollut väkivaltaa jo suhteen aikana, eron aikana väkivallan riski kasvaa.

• Vaikka väkivalta ei olisi aiemmin kohdistunut lapsiin, tilanteet voivat kärjistyä, ja myös lapsi voi joutua väkivallan kohteeksi tai käytön välineeksi.
• Lapsia voidaan käyttää vallankäytön välineinä toista vanhempaa vastaan, tai lapsen saatetaan olettaa ottavan jommankumman vanhemman puolen.
• Lapselle voidaan myös puhua pahaa toisesta vanhemmasta, ja häntä voidaan estää tapaamasta toista vanhempaa. Tällöin kyseessä on vieraannuttaminen, mikä on väkivaltaa lasta kohtaan. 
• Eron jälkeen toinen vanhempi voi myös toimia kontrolloivasti toista vanhempaa kohtaan, ja tässä tapauksessa kyseessä voi olla vainoaminen.
• Jos lapsi joutuu keskeiseen rooliin vainoajan pyrkiessä saamaan tietoa entisestä puolisostaan, vaino on myös lapseen kohdistuvaa väkivaltaa.

Lapsen edun asettaminen ja oikeuksien toteutuminen ovat etusijalle ja hänen yksilöllisen tilanteensa ymmärtäminen ovat avainasemassa vaativissa erotilanteissa.

• Yksilöllinen arviointi: Jokainen lapsi ja perhetilanne ovat ainutlaatuisia.  Erotilanteessa on tärkeää tehdä yksilöllinen arviointi lapsen tarpeista, huomioon ottaen hänen ikänsä, kehitystasonsa ja mielipiteensä.
• Mielipiteen huomioiminen: Lapsen mielipide tulisi ottaa huomioon päätöksenteossa, kun se on ikä- ja kehitystasonsa mukaisesti mahdollista.  Lapset voivat ilmaista näkemyksiään eri tavoin, ja ammattilaisen tehtävänä on arvioida, miten lapsen ääni voidaan parhaiten ottaa huomioon.
• Väkivallan huomioiminen: Huoltajuus- ja tapaamisoikeusratkaisuissa on erityisen tärkeää huomioida mahdollinen väkivalta. Yhteishuolto voi joskus mahdollistaa vallankäytön ja väkivallan jatkumisen, joten päätöksissä on oltava herkkä väkivallan vaikutuksille ja pyrittävä turvaamaan lapsen hyvinvointi.

Masennus on yksi mielenterveyden häiriöistä. On normaalia kokea lyhytaikaisia alakuloisuuden tunteita elämän eri vaiheissa. Masennuksesta puhutaan silloin, kun erilaiset oireet, kuten alakuloisuus, mielihyvän puute ja voimavarojen vähäisyys, esiintyvät jatkuvasti pidemmän aikaa. On tärkeää tunnistaa masennuksen merkkejä ja aloittaa hoito ajoissa. Masennuksen ja unettomuuden asianmukainen hoitaminen sekä päihteettömyyteen tukeminen voivat olla ennaltaehkäiseviä tekijöitä lähisuhdeväkivallan torjunnassa. Ajoissa aloitettu hoito ja tuki voivat auttaa lievittämään masennuksen oireita ja vähentämään riskiä lähisuhdeväkivallan esiintymiselle.

Mitkä ovat masennuksen oireet? | Mielenterveystalo.fi

Päihdeongelma

Päihdeongelma vaikuttaa monin tavoin ihmisen arkeen, heikentäen sekä fyysistä että psyykkistä terveyttä. Lisäksi sillä on vaikutuksia läheisiin ja sosiaaliseen elämään.Lomakkeen yläreuna

• Alkoholin runsas käyttö ja muiden päihteiden vaikutus näkyvät arjessa monin tavoin, vaikuttaen fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin sekä sosiaaliseen elämään. 

• Alkoholin liiallinen käyttö lisää lähisuhdeväkivallan riskiä ja vaikuttaa väkivallan vakavuuteen ja seurauksiin. Erityisen vakavia seurauksia esiintyy tilanteissa, joissa väkivallan osapuolet ovat päihtyneitä. 

• Parisuhteessa runsas alkoholinkäyttö saattaa korostaa erimielisyyksiä, heikentää ongelmanratkaisukykyä ja vähentää tyytyväisyyttä parisuhteeseen. 

• Toisaalta lähisuhdeväkivallan kokeminen voi myös lisätä alkoholin käyttöä, mikä tarkoittaa, että väkivallalla ja alkoholilla voi olla toisiaan vahvistavia vaikutuksia.

Mistä tunnistaa päihdeongelman? | Mielenterveystalo.fi

Haitallinen rahapelaaminen

Erilaisten toiminnallisten riippuvuuksien, kuten ongelmapelaamisen, haitat voivat vaikuttaa paitsi yksilöön itseensä myös hänen lähiympäristöönsä ja läheisiinsä.

• Ongelmapelaamisesta voi kehittyä peliriippuvuus, mikä tarkoittaa, että pelaaja menettää hallinnan pelaamiseensa tai kohtaa vaikeuksia sen hallitsemisessa. 
• Ongelmapelaaminen vaikuttaa kielteisesti henkilön muihin elämänalueisiin, kuten hänen psyykkiseen tai fyysiseen terveyteensä, suoriutumiseensa opinnoissa tai työelämässä sekä talouteen ja ihmissuhteisiin. 
• Aikuisen henkilön pelaamisessa vastuu on aina pelaajalla itsellään, eikä ongelmallista pelaamista voi syyttää tai kohdistaa läheisiin. 
• On tärkeää huomata, että peliriippuvuus voi myös lisätä lähisuhdeväkivallan riskiä.

Monialainen ammattilaisten yhteistyö

Väkivallan ennaltaehkäisy, sen loppuminen  ja turvallisuuden lisääntyminen edellyttävät yhteistyötä eri toimijoiden kanssa.  Sinun ja perheesi tuen ja avun tarpeeseen voidaan vastata laajemmin tekemällä yhteistyötä eri ammattilaisten kanssa verkostossa. Viranomaisilla on lakisääteinen velvollisuus tehdä yhteistyötä, kun lapseen kohdistuu epäily seksuaali- tai pahoinpitelyrikoksesta.

• Eri ammattilaisilla on juridinen velvoite tehdä väkivallan riskiarviointi, kun lähisuhdeväkivalta on tunnistettu.
• Kansalainen voi myös itse tehdä ilmoituksen, jos hänellä herää huoli siitä, että lapsen tai nuoren tarve lastensuojelulle olisi selvitettävä. 
• Samoin yli 18-vuotias henkilö tai ikäihminen voi tehdä huoli-ilmoituksen, jos hän ei itse mielestään pysty vastaamaan omasta huolenpidostaan, terveydestään tai turvallisuudestaan.

Lastensuojeluilmoitus 

Eri ammattilaisten kuten sosiaali- ja terveydenhuollon, kasvatus- ja opetusalan ammattilaisten sekä poliisin on ilmoitettava tietoonsa tulleesta lapseen (alle 18 v) kohdistuneesta lähisuhdeväkivallan uhrista tai paikalla läsnä olleesta alaikäisestä kunnan lastensuojeluviranomaiselle (Lastensuojelulaki 25§). Alaikäiseen kohdistuneesta väkivallasta on ilmoitettava lisäksi suoraan poliisiviranomaiselle. Lastensuojeluilmoitus tulee tehdä myös muissa tapauksissa kuin lähisuhdeväkivallan takia. 

Lastensuojeluilmoituksen syynä voi olla esimerkiksi:

• Lapsen tarpeiden laiminlyönti, lapsen heitteillejättö, lapsen pahoinpitely tai seksuaalinen hyväksikäyttö tai niiden epäily tai uhka.
• Lapsen hoidossa tai huolenpidossa havaitaan muutoin puutteita tai osaamattomuutta, joka vaarantaa lapsen hyvinvointia.
• Lapsesta huolehtivan aikuisen päihde- tai mielenterveysongelmat, jaksamattomuus tai oman hoidon laiminlyöminen.
• Lapsen oma päihteiden käyttö, mielenterveysongelma, rikokset tai itsetuhoisuus.
• Lapsen kehitystä vaarantava olosuhde voi olla vanhemman ja lapsen väliset vakavat vuorovaikutusongelmat, koulunkäyn­nin laiminlyöminen, tai jos lapsi joutuu kantamaan ikätasoonsa nähden suhteetonta vastuuta perheen arjesta (esim. vanhemman sairauden vuoksi)

Mi­kä­li olet huo­lis­sa­si lap­sen hy­vin­voin­nis­ta, tee säh­köi­nen las­ten­suo­je­luil­moi­tus . 

Li­sä­tie­toa las­ten­suo­je­luil­moi­tuk­sen te­ke­mi­ses­tä > 

Kii­reet­tö­mis­sä las­ten­suo­je­lu­ti­lan­teis­sa yh­teyt­tä ote­taan oman asuin­kun­nan lap­si­per­hei­den so­siaa­li­työn työn­te­ki­jöi­hin

Kii­reel­li­ses­sä ti­lan­tees­sa tee las­ten­suo­je­luil­moi­tus soit­ta­mal­la so­siaa­li­päi­vys­tyk­seen. (käy­tös­sä ta­kai­sin­soit­to­jär­jes­tel­mä, ei teks­ti­vies­ti­pal­ve­lua). Mi­kä­li so­siaa­li­päi­vys­tys ei pys­ty vas­taa­maan, soi­te­taan hä­tä­kes­kuk­seen 112.

Il­moi­tus ai­kui­sen hen­ki­lön so­siaa­li­pal­ve­lui­den tar­pees­ta

Jos huomaat, että joku yli 18-vuotias tai ikääntynyt henkilö tarvitsee apua huolenpidossaan, terveydessään tai turvallisuudessaan, voit tehdä ilmoituksen. Ammattilaiset, kuten sosiaalityöntekijät tai terveydenhuollon ammattilaiset, tekevät myös huoli-ilmoituksia, kun he näkevät, että joku tarvitsee tukea.

Il­moi­tus teh­dään lo­mak­keel­la tai soit­ta­mal­la ai­kuis­so­siaa­li­työ­hön.  

Lo­ma­ke: Il­moi­tus yli 18-vuo­tiaan asiak­kaan tai iäk­kään hen­ki­lön so­siaa­li­huol­lon pal­ve­lun­tar­pees­ta

Kii­reel­li­sis­sä so­siaa­li­sen avun ti­lan­teis­sa soi­te­taan Sosiaalipäivystykseen. (käy­tös­sä ta­kai­sin­soit­to­jär­jes­tel­mä, ei teks­ti­vies­ti­pal­ve­lua). Mi­kä­li so­siaa­li­päi­vys­tys ei pys­ty vas­taa­maan, soi­te­taan hä­tä­kes­kuk­seen 112.